Pohjalle laitoin kaksi kerrosta Sally Hansenin Crystal Opalia, jonka Papun ylimääräisistä bongasin. Tämä näyttäisi tietenkin vielä paremmalta tummien lakkojen päällä, kuten Papulla, mutta koska vierastan nyt tummia värejä, päädyin käyttämään tätä yksinään. (Eli Papulle isot kiitokset ideoista ja ihanasta lakasta.)
Lakka levittyi mielestäni ihan ok, onnistuin pienet brush strokesit jättämään, mutta onneksi eivät tässä lakassa näy varsinkaan päällyslakan alta.
Sallyn päälle vedin kerroksen Sechen pikakuivattajaa. Tarkoituksena oli vielä kynnet koristella, mutta koska näitä yöllä väsäsin, totesin että katsomma asiaa päivän valossa uudelleen. Kuvat on siis otettu seuraavana päivänä, ei samana iltana lamppujen valossa.
Kamerahan mulla on näissä kuvissa aivan onneton (eli käytän kännykkää). Kameran muistikortin olen onnistunut unohtamaan jonkun laukun pohjalle kuvien katselun jälkeen, joten varsinainen kamerakamera ei ole päässyt toimintaan mukaan. Hyvä puoli tässä on se, että lakkaiset kynsinauhat eivät näy. Pakko laittaa corrector pen kauppalistalle, mä en jaksa noilla vanupuikoilla putsailla.
Takaisin astialle..
Seuraavana päivänä päädyin koristelemaan kynnet Konadin laatan m36 (sen ainokaiseni) perhosilla (tarpeeksi simppeli, että en aivan totaalisesti pysty hommaa möllittelemään). Lakkana käytin Avonin Pink Radiancea (yksi all time-lemppareistani). Vaalealla pohjalla toimii mielestäni leimauksessa aika hyvin, vähäisen leimailukokemukseni perusteella. Tummemmalla pohjalla tuskin jää näkymään. Täytyy testata, jahka saa aikaiseksi.
Aika lällyä ja herkkää ja heNpeetä. Tykkäsin itse kyllä todella paljon. :) Seuraaviin kynsiin (useampiin siis..) hain inspiraatiota anopin upeista kukkapenkeistä, näistä lisää myöhemmin. Inspiraatio pakotti Näpsän myös lakkaostoksille vastoin aiempaa ajatusta olla ostamatta enempää lakkoja tässä kuussa. Jep jep.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti